Söpöstelyterveisiä!

Erityisterveisinä vielä söpöstelyä Murrelle, joka käy täällä kuitenkin puntit tutisten odottamassa uusia kuvia!

 

Aina mää lipsun!

Nyt joku roti! Eletään huhtikuun loppupuolta ja edellisestä päivityksestä on jo yli kuukausi. Täytynee merkitä kalenteriin tälle varattu aika, vaikka edes kerran viikossa.

Kovin paljoa muuta jännittävää ei kuulu, mutta Oi-Oi -rintamalla on tietysti tapahtunut taas vaikka ja mitä. Kahdeksanhampaisesta suusta on päässyt "Äitiii!", "haloo" ja "hei hei", vilkuttaakin se jo osaa ja seisoo melkein ilman tukea. Lempiruokaa taitavat olla madariinit, koska sellaisen nähdessään mösjöö komentaa sellaisella "sen olisi parasta olla suussani jo äsken" -äänellä. Mutta ennen kaikkea vastasyntyneeni on juhlinut syntymäpäiviään (kahdesti, tottakai) ja täyttänyt yhden vuoden!

 

Karhuperhe sairastaa

Täällä on sairastettu vuorotellen ja yhtäaikaa, lievemmin ja rankemmin, enemmän ja vähemmän. Nenäliinoja, kuumemittareita, niistäjiä ja ennen kaikkea räkää löytyy vaikka muille jakaa. Mutta ei tätä kenellekään viitsi lahjoittaa. Nyt on jo useamman viikon ollut jatkuvasti ainakin yksi perheenjäsen sairaana. T O S I tympeää. Me aikuiset ollaan selvitty flunssalla, mutta Oi-Oi on niiden lisäksi saanut riesakseen alkavan korvatulehduksen ja kolme hammastakin piti tehdä (tai ei se yksi ole vielä tullut edes läpi, vaikka viikko on jo odoteltu).

Onneksi kääntöpuolena on ollut mahtavan keväinen sää! Herra Hedonisti nauttii tapansa mukaan aurinkolönteistä ja koko porukalla käydään terapiakävelyillä. Kuiva asvaltti ja sieltä täältä pilkottava nurmi = <3

Sormiruokaa!

 

Minä ite!

Oi-Oi syö sekä soseita, että sormiruokaa. Sorminäppäryys kehittyy ruokaillessa huimaa vauhtia ja pinsettiotekin alkaa olla jo aika hyvin hallussa. Sotkua syntyy, mutta sehän ei meitä haittaa! Eniten tässä huushollissa taitavat silti sotkea vanhemmat. Mahtavia apuja sormisuokailussa ovat olleet Ikean Colon-muovi syöttötuolin alla ja silikoninen leivonta-alusta pöydällä.

Tuu jo, kevät!

Kevät, tulisit jo! Pienessä pihassa on paljon hyviä puolia. Ensinnäkin se, että on piha. Sitten se, että pienessä pihassa ei ole tuhottomasti työtä. Mutta mihin ihmeeseen tämä kaikki lumi pitäisi laittaa? Kysynpähän vaan. Mies jo kutsui kaikki Suomen norpat meidän pihaan pesimään, tuohon lumikasaan kun mahtuu koko jäljelläoleva kanta... Ennen olen rakastanut runsaslumisia talvia ja kevättalven aurinkoa. Lapsi tuo kuitenkin aika paljon uusia ulottuvuuksia elämään rattaineen ja vaatekerroksineen. Ei sillä, kyllä lumi ja aurinko ovat vieläkin mahtavia, mutta rajansa kaikella. Siis sillä lumella. Ajatelkaapa hetki kevättakkia ja tennareita, ohutta kaulahuivia ja välikausihaalaria!

Täällä on saavutettu etappeja! Leivoin pullaa! Ihan itse! Ensimmäisen kerran leivoin pullaa itse silloin kun asuin Englannissa. Siitä ei tullut mitään, yllätys yllätys, koska käytössä oli vain itsekohoavia jauhoja ja kaasu-uuni, enkä kumpaakaan osannut käyttää. Episodi Kivipulla tapahtui vuonna 2006. Sen jälkeen en ole pullaa tehnyt. Paitsi eilen. Ja niistä tuli lllloistavia! Puikolla ja koukullakin on tapahtunut pitkästä aikaa jotakin (hooker mikä hooker) ja ideoita on taas liikaa. Täytyy jarrutella, ettei aloita uutta ennen kuin edellinen on tehty. Listalla on ainakin iso virkattu pallo, crocodile stitch, suomukuvioiset sukat, keskeneräinen verkkarikori ja tyynynpäällinen.



 

Oi-Oi on ihan tosissaan lähtenyt liikkeelle. Heti kun silmä välttää, on mini hiplaamassa pönttöuunia, paijaamassa imuria (no sitä ei kyllä kielletä tekemästä, pick your battles ja sitä rataa), haalimassa pieniin kouriinsa koiranruokaa tai seisomassa polvillaan ja "taputtamassa" peiliä.

Nuorella herralla oli ensimmäistä kertaa kengät jalassa meidän ihanan kummitytön ristiäisissä. Juhlakenkinä toimineet mokkasiinit on saatu isän äidiltä tuliaisiksi jo ennen plussatestiä! Ihanat omppusaappaat löytyivät Hangon Halpahallista, eikä niitä voinut mitenkään jättää sinne.

Kymmenen kuukautta Oota

 

Tänä aamuna huomasin kalenterin karanneen tammikuunloppuun ja 

vauvani muuttuvan kahdeksan ja puolen viikon kuluttua taaperoksi. 

En oikein ymmärrä enkä sisäistä tätä, ehkei vielä tarvitsekaan? 

Onhan tuo pinnasängyssä tuhiseva (tai riekkuva) tyypi vauva vielä kuukausikaupalla.

Talvisin tulee tarve tehdä lämmittävää, mausteista ja pitkään haudutettavaa ruokaa, 

jota on ihanaa syödä pakkasessa kävellyn lenkin jälkeen. 

Tänään tein tavoistani poiketen makkararuokaa, joka osoittautui hyväksi ideaksi. Muttin tomaattimurska ja mausteet, niiden nimeen minä vannon.

chorizoa
nakkeja tai makkaraa

paprikaa

kirsikkatomaatteja

valkosipulia

yrteillä maustettua tomaattimurskaa

suolaa

pippuria

paprikajauhetta

chiliä

Ryhtiliike

 

Oi-Oi 8kk

Ohi hurahtaneen kesän, loputtoman tuntuisen syksyn pimeyden ja vuoden vaihtumisen 

mentyä tuntuu vihdoin hyvältä jatkaa kirjoittamista. Olen avannut tämän sivun kymmeniä 

kertoja ja aina on tuntunut yhtä omituiselta kirjoittaa pitkän tauon jälkeen. Mutta eihän mulla asiaa tarvitse olla, tämähän on mun oma blogini!

 

Oi-Oi 9kk

Tänä vuonna:

- Omppu oppii liikkumaan myös eteenpäin
- minä opin ompelemaan ja leipomaan pullaa
- eteinen maalataan
- työhuoneeseen haetaan vaatekaapit
- matkustetaan Portugaliin
- laitetaan kesällä kasvimaa
- ollaan lempeitä itsellemme